Hyvinvointi & onnellinen arki

Aika on suhteellinen käsite. Milloin viimeksi muistat jonkun sanoneen sinulle, että:"kun ei ole aikaa!". Luultavasti muistat kyseisen vuoropuhelun jonkinlaisessa yhteydessä hyvinkin lähiajoilta. Aika on jotakin ei kosketeltavaa ja hengetöntä. Jos sitä syyttää, siihen ei satu, eikä se pistä vastaan. Siksi se on hyvä tekosyy. Monet pitävät itsestä huolehtimista tärkeänä asiana, mutta uhraavat siihen yllättävän vähän aikaa. Samalla kun ihmiset valittavat ajanpuutetta esimerkiksi liikunnan harrastamisen kohdalla, tarjonta ja mahdollisuuden monipuolistuvat. On kuntosaleja, joihin pääsee kellon ympäri. Keskukset tarjoavat mahdollisuuden lapsiparkkeihin. On yhteisiä vanhempi-lapsi liikuntamuotoja. On puolen tunnin tehotunteja. Ja vaikka sun mitä. Ja tosiasiassa kunnon pulkkamäki ilakoinnit, mäet juosten ylös, kuluttaisivat energiaa montaa tehojumppaakin enemmän. Ystävien tapaaminenkin on välillä ajasta kiinni. Vai onko!? Moni ainakin uskottelee itsellensä niin. Si

Vuodet vierii ja elämä menee eteenpäin. Etukäteen voi tehdä tarkkojakin suunnitelmia seuraavasta viikosta, kuukausista, vuosista ja jopa asettaa itselleen joitain aikarajoja. Kuten kaikki tiedämme, asiat harvoin menevät juuri suunnitelmien mukaan. Se onkin tämän elämämme rikkaus ja vahvistaa meitä hienojen ja vaikeiden kokemuksien kautta - tuo syvyyttä elämään. Taas olemme loppuvuodessa, vastahan se alkoi. Nämä ovat kuitenkin niitä hetkiä, kun on hyvä muistella hetki aikaa taaksepäin. Minkälaisia asioita vuosi on pitänyt sisällään? Minkälaisia tuntemuksia niihin liittyy? Mitä olen oppinut? Näitä asioita voi vaikka kirjoittaa sanoiksi tai pohdiskella muuten vain. Erityisen kiintoisaa omasta mielestäni on se, että kun joku tilanne on edessä tai olet sen keskiössä, mielessä liikkuu usein pelottavia ja epäileviä asioita uudesta tai muutoksesta. Kuitenkin hyvin monesti kun muutosprosessin on käynyt läpi, niin asiat saavat valoisamman puolen. Hokema: kaikki järjestyy, ei ol

Kuva on vuosi sitten New Yorkista Nyt meillä on sitä, lunta! Ihanaa! Valoisuus, tunnelma, puhtaus ja lumiset puunoksat - parasta talvessa. Kun tuossa toissapäivänä jumituin ostoksilla ollessani parkkipaikalla lumeen auton kanssa, ei ehkä juuri sillä hetkellä tuntunut siltä. Hyvin äkkiä kuitenkin muistin, että pikkuinen taiteltava lumilapio löytyy takapaksista ja ei auttanut muu, kuin alkaa lapioimaan. Ei mennyt kuitenkaan kauaakaan, kun kolme herrasmiestä käveli ohi ja tarjoutui auttamaan, vaikka ehkä lounaalle olivat menossa keskellä työpäivää. Auttoivat hieman työntämällä ja pääsin jatkamaan matkaa. Päiväni oli pelastettu. Ei siksi, että pääsin jatkamaan matkaani, vaan siksi että sain apua. Koomista tilanteessa oli se, että pysähdyin kiittämään miehiä, niin jumituin uudelleen. No kiitokset etukäteen, uusi yritys ja matka jatkui. Sinä päivänä näkyi kyllä liikenteessä useampikin avun tarvitsija, mutta mieltä lämmitti myös se, että lähes jokaisessa tilanteessa oli useampi auttama