Kaamosväsymystä
Nyt se iski! Nimittäin kaamosväsymys! Ei auta mikään, pakko myöntää! Aamulla heräsin tyypillisesti 6:30 ja suuntasin ensimmäisenä hakemaan tulitikkuja sytyttääkseni kynttilöitä. Tunnen itseni oikein tuikkujen suurkuluttajaksi, kun sadan kappaleen tukkupakkaus on hetkessä loppu. Sitten menin keittiöön ja aloin hapuilla suodatinpussia keittääkseni kahvia. Ihmettelin aluksi kun käteni ei osunut oikeaan kohtaan ja puolipimeässä tihrustelun sijaan sytytin valot. Valon syttyessä tajusin, että suodatinpussipaketti ammottaa tyhjyttään. Ajattelin että ei hätää, keitän teetä kahvin sijaan. En ollut ymmärtänytkään, kuinka tärkeä aamukahvi on ollut, sillä se on niin itsestään selvä ruutini. Vasta tänä aamuna tajusin, kun sitä en saanutkaan, mikä sen merkitys on päivän käynnistymiselle. Pimeys, tuuli ja sade yhtäaikaa ja vuorotellen kyllä väkisinkin vaikuttavat mielialaan. Kun kyse on luonnonilmiöstä, emmekä sille mitään voi, on kaksi vaihtoehtoa: antaa sen viedä mukanaan tai taistella sitä ...