Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2014.

Hitaasti hyvää tulee!

Kuva
Ota pala leipää ota se vastaan niin kuin tarttuisit kädestä ystävää. Ota muutama muru uskoa ja toivoa, muutama jyvä kaikkea hyvää. Ota niin paljon rakkautta kuin käsiisi mahtuu. Ota ja maista niin kuin suudellaan. Ota leipä vastaan, kun leipä annetaan. Opi leivän laulu: Vain murrettu leipä on kokonainen leipä. – Tommy Tabermann Lämmin leipä ystävälle viemisiksi Viikonloppuaamun aamiaiselle Keiton kylkeen Alkupalaksi bruchettan muodossa Evääksi metsäretkelle Siinä joitain hetkiä, jolloin leipä maistuu erityisen hyvälle. Arkena pyrin syömään leipää vain rukiin muodossa, ehkä palan aamiaisen yhteydessä, mutta viikonloppusin on kyllä aika ihanaa paistella tuoretta leipää aamiaispöytään. Omiin leipiini käytän millon minkäkinlaista seosta eri jauhoista, leseistä, rouheista ja siemenistä. Joskus sinne saattaa eksyä esim. kuivattua karpaloa ja pähkinöitä. Kuivatuista hedelmäsekoituksista, yhdessä siementen kanssa,

Arvostus, kunnioitus ja kultaiset säännöt

Nykyään puhutaan paljon ihmissuhteiden perusarvoista siviilielämässä ja yhtä lailla työelämätaitojen yhteydessä. Ihmisiin vetoavat inhimilliset, pienet, hyvät teot toisia kohtaan, joita sitten mm. sosiaalisessa mediassa jaetaan ja tykkäillään ahkerasti. Yritysjohtajat puhuvat läsnäolosta ja kommunikaation tärkeydestä ja tirauttavat ehkä pari kyyneltäkin jonkin mehukkaan tarinan kera. Onnellisuustukimuksia julkaistaan tuon tuosta, joissa kaikissa korostuu kiitollisuus, toisten auttaminen ja omien vahvuuksien tunnistaminen. Kuinka paljon nämä näkyvätkään todellisessa arjessa? Kauniita asioita kaikki ja ikävä kyllä sanat eivät kyllä aina riitä tekoihin asti.  Hyvin tärkeänä perusarvona näen ainakin itse toisen ihmisen kunnioittamisen. Kunnioittaminen syntyy avoimuudesta, rehellisyydestä, kuuntelemisesta, avoimesta vuorovaikutuksesta, hyvästä käytöksestä ja oikeudenmukaisuudesta. Nämäkin ovat niitä kuuluisia kauniita sanoja niin kauan, kunnes rehellisyys näkyy pelkäämättömänä ja avoimena

Mind full vai mindful?

Kuva
Syksyistä lauantai-iltaa! Hyvän mielen höpöttelyjä olisi taas tarjolla. Kirjoittelen täällä kovin levollisella ja voimaantuneella mielellä, nimitäin viikko on sisältänyt monenlaista mukavaa töiden, opiskelun ja vapaa-ajan parissa. Viikolla kävin kuuntelemassa 925-seminaarissa työelämän uusista tuulista,Lean-johtamisesta, mindsetistä ja työn ja muun elämän yhdistämisestä. Tänään päivän voimaannuttavin hetki oli ehdottomasti hyvien yöunien jälkeen sienimetsällä. Lähdimme tärkeän ystäväni kanssa korit heiluen kohti Sipoon perämetsiä. Lapsuudenystäväni ei ole ehkä ollut yhtä innostunut metsä-ja luontoliikkumisesta kuin minä.Viime syksyn reissusta innostuneena, hän lähti kuitenkin ilomielin mukaan ja keitti meille kahvit termariin. Matkalla haimme tuoreet voisilmäpullat ja nautiskelimme ne kera kahvikupposen pitkospuulla istuskellen. Melkein ketään ei näkynyt metsällä, ainoastaan yksi vanha pariskunta käveli vastaan. Mies oli kävelykepin kanssa ja vaimo piteli sienikoria. Siinä oli jo

Itsetuntemus ja elämänilo

Kuva
Hyvää syyskuun ensimmäistä. Olen tässä kesän tehnyt opinnäytetyötä liittyen aikuisopintoihini ammattikorkeassa. Aiheeni on yrittäjien työhyvinvointi ja tutkin erityisesti yrittäjien motivaatioon, hyvinvointiin ja yrittäjyyden eri vaiheisiin liittyviä asioita. Tutkimusalue on vähintäänkin mielenkiintoinen ja tuntuu, että joka päivä löytyy toinen toistaan mielenkiintoisempia teoksia, tutkimuksia ja artikkeleita aiheesta. Tätä varten olen lukenut paljon kirjallisuutta, jotka liittyvät menestyksen matkaan. Olen aikaisemminkin kirjoittanut siitä, että uskon itsetuntemuksen olevan yksi tärkeimmistä avaimista onneen, tyytyväisyyteen ja menestykseen. Sillä tuntuu olevan iso rooli myös työelämässä. Itsetuntemuksen kehittymisen edellytyksenä on tunnistaa omasta elämästä kokemukset sekä niihin liittyvät tunteet, mielikuvat ja tavoitteet. Kun oivaltaa näiden asioiden yhteyden, on helpompi ymmärtää omat mielenliikkeet ja niiden suhde toimintaan ja käyttäytymiseen. Ihminen voi aina rakentaa

Onni on pienissä oivalluksissa

Kuva
Elokuista sunnuntai-iltaa. Nyt tuntui jotenkin sopivalta hetkeltä taas hieman kirjoitella ajatuksia upean kesän jälkeen. Melkein kaikki vapaa-aika onkin mennyt jollain muotoa ulkosalla: välillä metsässä mustikoita poimien, osaksi merielämästä veneellä nautiskellen ja ystäviä tavaten. Onnellisia hetkiä jäi rutkasti tältäkin kesältä taas syksyn pimeisiin iltoihin muisteltaviksi. Jos mietin kesän jälkeistä olotilaani, voisin kuvailla sen olevan tyyni. Jotenkin on kovin varma ja onnellinen olo. Olen kai löytänyt oman makuisen  ja- näköisen elämän kasvattaneiden vuosien jälkeen. Erilaisia vastoinkäymisiä toki sattuu pienessä ja suuressa mittakaavassa koko ajan, mutta olotila tästä hetkestä ja tulevaisuudesta on varsin seesteinen ja luottavainen. Olen oivaltanut, mitkä ovat niitä itselle tärkeitä asioita jokapäiväisessä elämässä ja millä tavoin niitä tulee vaalia. Monta muutosta kokeneena luottamus siihen, että asiat todellakin järjestyvät, on ehkä paras oppi tähän astisessa elämässäni.

Onnen lähteillä

Kuva
Jos haluat olla onnellinen päivän, ota humala. Jos kolme päivää, mene naimisiin Jos haluat olla ikuisesti onnellinen, ryhdy puutarhuriksi. (Kiinalainen sananlasku) Tämä joskus kauan sitten lukemani sananlasku palasi mieleeni tuossa eräänä kauniina kesäpäivänä, kun kuopsuttelin isoäidin kukkapenkkiä ja raivasin rikkaruohoja pionipenkistä. Siinä on jotakin sellaista ajatusta, mitä itsekin pidän onnellisuuden perustana. Kun pidät puutarhaa, huolehdit, hoivaat, toimit luonnon kanssa yhteistyössä, näät työsi jäljen ja opit huolehtimaan optimaalisesta kastelusta - ei liikaa, ei liian vähän. Lopulta voi vain ihailla toinen toistaan kauniimpia kukkia, jotka omien kasvuvaiheidensa kautta viimein yltävät kauniiseen kukoistukseen. Pidän jollain tavalla kiinalaisesta elämänviisaudesta. Siinä on paljon sellaista, mikä yhdistää onnellisia ihmisiä: kiitollisuus, perheen ja ystävien kanssa vietetty aika, auttamisen halu, liikunta (etenkin aamuisin), elinikäiset päämäärät ja v

Raparperia kolmella tavalla

Kuva
Iloista keskikesää! Juhannus juhlittu ja kesä alkaa olla parhaimmillaan. Kelit eivät ole aivan antaneet parastaan, mutta silti on ollut ihana nauttia vehreästä luonnosta ja monenmoisista kesäpuuhista. Veneilyilmoja odotellessa on ollut mahdollisuus viettää vapaita päiviä maalaismaisemista nautiskellen ja toisaalta kaupungilla kokeillen uusia tuttavuuksia ravintoloista ja kahviloista. Kesään ehdottomasti kuuluva kesäteatterireissu on jo tehtynä, mutta Suomea olisi tarkoitus lähteä vielä myöhemmin kiertelemään enemmänkin. Niin ihania paikkoja on paljon näkemättä täällä kotimaassakin. Toin maalta mukanani raparperia. Haluaisinkin nyt jakaa lemppariohjeeni raparperipiirakasta ja myös kokeilunarvoisen, helpon ohjeen raparperimehusta. Tein tänään pari pulloa mehua ja keittelin mansikoiden kanssa lopuista kiisseliä. Raparperimehu on oiva kesäjuoma ja halutessaan siitä saa hellepäiviin sopivasti kuplivan yhdistäessä sitä kivennäisveden tai spriten kanssa.     Raparperipiirakka Tei

Kaunis maailma

Kuva
Törmäsin tänään aamulla aivan ihanaan ajatelmaan ja runoon, kun odottelin kahvin tippumista. Hesari sai jäädä hetkeksi sikseen, kun uppouduin tähän tekstiin. Joskus sitä oivaltaa omasta elämästään asioita jonkin ulkopuolisen ärsykkeen ansiosta. Se voi olla elokuva, kirja, kokemus, tuoksu,uni tai lähes mikä vain, mikä lisää tietoista läsnäoloa ja saa ajattelemaan. Minulle sellainen oli tämä kaunis St. Paulin kirkosta Baltimoresta v. 1692 löydetty runo Kaunis maailma. "Kulje tyynenä melun ja kiireen keskellä ja muista mikä rauha onkaan hiljaisuudessa. Pysyttele hyvissä väleissä kaikkien kanssa niin pitkään kuin se alistumatta on mahdollista. Puhu totuudesta hiljaa ja selkeästi ja kuuntele toisia, sillä kaikilla on tarinansa. Karta äänekkäitä ja riidanhaluisia, sillä he ovat kiusana hengellesi. Jos vertaat itseäsi muihin, niin älä tule turhamaiseksi tai katkeraksi, sillä aina on ja tulee olemaan suurempia, ja pienempiä persoonallisuuksia kuin sinä. Iloitse suoritu

Suvi suloinen

Kuva
Heippa ja ihanaista helleviikonloppua! Eletään kesän kauneimpia hetkiä. Tuomet kukkivat, omenapuut ovat täydessä loistossaan ja koivut kaunistavat supisuomalaista maisemaa. Jos olen ulkoiluhullu muutoinkin, niin nyt on se aika, kun en malttaisi olla hetkeäkään pois pihalta. Velvollisuudet on kuitenkin hoidettava, joten kaikki vapaahetket tälläkin viikolla kainalossa on ollut viltti ja läppäri, toisina hetkinä jumppamatto ja jalassa lenkkarit. Aamun herkkyys Aamut ovat kyllä alkukesällä jollain tavalla erityisen ihania. Tälläkin viikolla olen lähes joka aamu lähtenyt ihan vain kävelemään sellaisen tunnin lenkin. Onko ihanampaa, kuin kuuden aikaan kävellä pitkin metsää, jossa aurinko paistaa puiden rakosista, käki kukkuu ja pitkät heinät kimaltavat aamukasteesta. Ja se tuoksu!! Tänä lauantaiaamuna oli vapaapäivästä johtuen hieman rauhallisempi tahti, joten join rauhassa aamukahvin ja lähdin sitten lenkkeilemään rantaan. Ajatuksissani oli yhdistää mukava aerobinen treeni, hi

Pienen pieni vapputarina

Kuva
Huomenta ja iloista vappua! Haluan jakaa teidän kanssa erään pienen hetken, joka ilostutti minua kovasti näin toukokuun ensimmäisenä aamuna. Sääntö numero 1: Ulkoile joka päivä. Tästä oman elämäni säännöstä yritän pitää kiinni parhaani mukaan. Tämäkään sääntö ei ole ehdoton, eikä se ole kirjoista ja opuksista tai lehtien terveellisen elämän palstalta luettua, vaan se on kokemuksen kautta tullut tärkeäksi osaksi omaa hyvinvointia. Tästä halusin pitää kiinni myös vappuaamuna, sillä herätessäni katsoin säätiedotuksen ja loppupäiväksi luvattiin vettä. Aamukahvi ja Hesari, lenkkarit jalkaan ja ulos. Kävelin reippaasti useita kilometrejä pitkin metsätietä ja merenrantaa. Linnut olivat aloittaneet oman kauniin konserttinsa ja rusakot hyppelivät ja pitivät niityllä omaa vappubrunssiaan. Olin tulossa jo kotiin päin, kunnes näin mummon istuvan kannolla kauniin valkovuokkokeitaan keskellä. Hän hihkaisi minulle, että: "ompas kiva nähdä nuoriakin reippaita lenkkipol

Keväistä herkkua

Kuva
Tein tänään aivan mahdottoman herkullista piirasta päivälliseksi raikkaan salaatin kera. Idea syntyi taas perinteisesti siitä, että olin ostanut viikonloppuna parsaa, jota olin ajatellut tehdä paahtopaistin kanssa. Paahtopaisti saikin seurakseen spelttiriisi- risottoa ja muita kasviksia, joten parsoille oli vielä tuoreina tehtävä jotain. Töistä tullessa nappasin kaupasta paketin ilmakuivattua kinkkua ja loput päätin soveltaa kotoa löytyvistä aineksista. Pohjaan laitoin: 150g voita, 3 dl vehnäjauhoja, 1 dl ruisrouhetta,1 dl kaurahiutaleita, 1 tl leivinjauhetta ja suolaa myllystä. Täytteeseen kuorin ja pilkoin parsat, sekä otin toki varresta kuivan osan taittamalla pois. Nuput jätin erikseen, sillä niitä oli kiva asetella kaunistukseksi päälimmäiseksi. Esipaistettuani pohjaa n. 10 min, lisäsin siihen parsan varret, puolikkaat kirsikkatomaatit ja kaadoin päälle kermaseoksen. Seoksessa oli 2 dl ruokakermaa, 3 kananmunaa, fetaa murskattuna, suolaa ja pippuria. Lopuksi asettelin il

Keväisiä ajatuksia

Kuva
Kaunista huomenta! Kirjoittelen vasta aamukahvin ääreltä kotoa. Tänään oli mahdollisuus viettää hieman pidempi aamu ja nautiskella kahvi kaikessa rauhassa. Sopii minulle, sillä vielä viime viikolla tähän aikaan kello oli jotakin muuta. Terveisiä New Yorkista. :) Tyttöjen shoppailureissu Isoon Omenaan oli upea ja New York tarjosi jälleen kerran parastaan. Oli kiva arjen vastapainoksi tehdä jotakin aivan muuta. Harvoin sitä pystyy juomaan aamukahviaan niin, että katselee isosta Dean & Delucan ikkunasta Manhattanin ihmisvilinää. Oli jollain tavalla aika rentouttavaa ja mielenkiintoista seurata ihmisiä ja miettiä, minkähänlainen historia heillä on ja mihin he ovat matkalla. Välillä hymy tuli suupieleen, kun jokin auto tööttäsi, sillä edellä oleva hidasteli ja kädet ja suu kävi kuskilla ratissa. Samaan aikaan herrasmies tarjoaa istumapaikkaansa kahdelle nuorelle naiselle vieressämme. Kyllä kai meilläkin tapahtuu ja voisi samalla tavalla tehdä huomioita asioista, mutta niin vaan

Koska olet sen arvoinen

Kuva
Käytin tuossa perjantaina joululahjaksi saamani lahjakortin hemmotteluhoidon merkeissä Helsinki Day Spassa. Koko konsepti on rakennettu erittäin huolella ja jokaista yksityiskohtaa myöten rentoutuminen koko reissun ajaksi on taattu. Kun alkurentoutumisen jälkeen makasin hierontapöydällä, lämmin peitto paljaan selkäni alla ja pehmeä peitto puoliksi päällä, rentouttavan musiikin soidessa ja aromaattisen hierontaöljyn tuoksuessa, en voinut kuin myhäillä onnesta. Siinä hetkessä se aina muistuukin mieleen, miltä tuntuu olla rentoutunut, niin että kaikki muu uhohtuu ja koko vartalon valtaa täydellinen rentoutumisen tila. Siinä huomaa myös fysiikan ja psyykkeen yhteistyön ja kuinka ne toimivat yhteen aina, niin hyvässä kuin pahassakin. Kehon rentouttaminen vaikuttaa myös mieleen ja toisin päin. Vaikka koko hoito kesti vain reilun tunnin, uskon sillä olevan paljon pitkävaikutteisempiakin seurauksia. On todella tärkeää, että kokee viikoittain, mielellään päivittäin vastaavanlaisia ren

Elämyksiä läheltä

Kuva
Keskellä päivää oli parin tunnin hetki ja sää mitä parhain, joten puin äkkiä kerraston päälle, eteisestä monot jalkaan,nappasin sukset kainaloon ja lähdin jäälle. Lunta on niin vähän, että ainakaan täällä rannikolla ei vielä pääse muualla hiihtämään, mutta pakkasten ansiosta merenjää on jo hyvin kantavaa. Pakkasten laskemisen myötä ulkoilusäät ovat mitä parhaat, ainoastaan viima tuntuu melko kylmältä. Meressä on kyllä jotakin itselle hyvin poikkeuksellisen tärkeää. Siinä on oma viehätyksensä jokaisena vuodenaikana. Kesällä viettäisin vaikka jokaisen hetken veneellä, ajellen pitkin saaristoa tai ankkuroituneena johonkin kauniiseen poukamaan päiväunille. Talvisin taas on ihana nautiskella kevätauringosta eväät repussa, joko suksilla, luistimilla tai ihan muuten vain. Pukeutumisvinkkinä kaikille merenjäälle aikoville sellaista, että etenkin näillä keleillä enää pakkasen pitävä varustus ei ole se kaikkein oleellisin, vaan hyvin tuulta pitävät tamineet. Itse laitoin perus kerraston, vil

Pakkasen purema

Kuva
Ihanaa talvista pakkasaamua. Mittari näyttää -15 astetta. Talvi on siis saapunut eteläänkin. Lunta tosin on kovin vähän maassa, eikä hiihtelemään pääse. Onneksi ei mene kauaa, niin jääkin jo kestää. Nyt pitääkin siis hyödyntää vielä ahkerasti lenkkipolkuja ja käydä vaikka luistelemassa. :) Aurinko on hellinyt viime päivinä ihanasti ja aina kun on ollut mahdollisuus käväistä valoisan aikaan ulkona, olen sen hyödyntänyt. On jollain tavalla aika ihana tunne, kun posket punottavat pakkasesta ja varpaita pitää lämmitellä ulkoilun jälkeen. Rakastan ulkoilua ja pelkkä sisäliikunta ei kyllä tuo minulle sitä samanlaista fiilistä, mitä ulkoilu tuo. Näillä pakkasilla vain jo valmiiksi kuiva iho kärsii hurjasti. Tuntuu, että kunnon rasvaaminenkaan ei auta. Olen todennut, että on hyvä kuoria ihoa vieläkin useammin. Tällöin voide "puree" kuivaan ihoon, eikä jää vain pinnalle. Kuivaan talvi-ihoon auttaa myös eräs yllättävän simppeli kotihemmottelukikka. Olin joskus vuosia sitten

Muutoksen aika?

Kuva
Uusi vuosi tuntuu olevan monelle muutoksen aikaa elämän eri osa-alueilla. Alkuvuodessa, ihan samalla tavalla kuin maanantaissa, on jotain uuden alun voimaa, mikä saa ihmiset hakemaan parempaa tulevaisuutta. Entiset uudenvuodenlupaukset on vaihdettu ehkä nykyään enemmän toiveisiin. Enää ei välttämättä keskitytä siihen, mikä on pielessä, vaan keskitytään siihen, mitä voidaan vielä saavuttaa tullakseen esimerkiksi terveemmäksi tai onnellisemmaksi. Hyvä niin. Osa ottaakin itseään niskasta kiinni. Toiset jatkavat rypemistä negatiivista energiaa tuovissa asioissa ja jotkut toivovat naapurin kauniille rouvalle mielummin lisäkiloja, kun tekisivät töitä oman hyvinvointinsa eteen. Muutos prosessina ei sinänsä ole kovin helppo. Se tarkoittaa jotakin muuta, mitä nykytilanne on. Aikakoneella kun ei ole mahdollista matkustaa eteenpäin tai muuten saada tulevasta mitään käsitystä, se  pelottaa. Se on täysin luonnollista. Olisi paljon helpompaa, jos voisimme hetkeksi hypätä paremmin voivan ihmis