Keväisiä ajatuksia
Kaunista huomenta!
.jpg)
Kirjoittelen vasta aamukahvin ääreltä kotoa. Tänään oli mahdollisuus viettää hieman pidempi aamu ja nautiskella kahvi kaikessa rauhassa. Sopii minulle, sillä vielä viime viikolla tähän aikaan kello oli jotakin muuta. Terveisiä New Yorkista. :) Tyttöjen shoppailureissu Isoon Omenaan oli upea ja New York tarjosi jälleen kerran parastaan. Oli kiva arjen vastapainoksi tehdä jotakin aivan muuta. Harvoin sitä pystyy juomaan aamukahviaan niin, että katselee isosta Dean & Delucan ikkunasta Manhattanin ihmisvilinää. Oli jollain tavalla aika rentouttavaa ja mielenkiintoista seurata ihmisiä ja miettiä, minkähänlainen historia heillä on ja mihin he ovat matkalla. Välillä hymy tuli suupieleen, kun jokin auto tööttäsi, sillä edellä oleva hidasteli ja kädet ja suu kävi kuskilla ratissa. Samaan aikaan herrasmies tarjoaa istumapaikkaansa kahdelle nuorelle naiselle vieressämme. Kyllä kai meilläkin tapahtuu ja voisi samalla tavalla tehdä huomioita asioista, mutta niin vaan helpompaa se on lomalla, kun ainoat ajatukset ovat, että mitäs kivaa tänään tehtäisiin. ;) Viimeinen viikko onkin mennyt sitten normaaliarkeen totuttautuessa - ihanaa sekin. Erityisen ihanaa, etenkin loman jälkeen.
Kevät on aina jollain tavalla uudistumisen aikaa. Aloin tuossa haikeilemaan ja toisaalta miettimään hyvällä ajan kulumista. Viestittelin kummityttöni kanssa aamutuimaan ja toivotin hyvää koulupäivää. Välillä sitä havahtuu tajuamaan, että tämä itselle ainaisesti pieni tytöntyllerö käy kuudetta luokkaa ja menee pian yläasteelle. Siinä kohtaa tulee aina pala kurkkuun ja hämmennys siitä, että mihin tämä aika on mennyt. Toisaalta, kun miettii, onhan matkan varrelle mahtunut aivan upeita juttuja ja yhdessä tekemistä - eri ikäisenä erilaisia. Ja onhan se mahtavaa, että voin lähettää tälle rakkaalle neidille tekstarin aamulla vain toivottaakseni hyvää koulupäivää.
Yksi elämän pysyvimmistä tosiasioista on muutos. Joillekin sen hyväksyminen tuottaa erityisen paljon vaikeuksia ja sitä kautta moni asia ahdistaa jopa aivan turhaan. Toki ihmisluonne on muutosvastainen, mutta jos alkaa miettimään omaa elämää tai vaikka jonkun ystävän elämää, niin kuinka monta kertaa jokin muutos on ollut huono asia? - Aivan. Hyvin harvoin. Kun lähtökohtaisesti suhtautuu siihen myönteisesti ja on kiinnostunut muuttamaan itseään ja asenteitaan, on paljon helpompi käsittää elämää ja olla onnellinen. Eilisiltana työhyvinvoinnin johtamisen luennolla oli mielenkiintoinen luennoitsija. Hänen jutuistaan tuli heti sellainen fiilis, että miten tuo ihminen kaiken tuon kiireen ja kunnianhimoisuuden keskellä pysyy noin rauhallisena, aitona, aivomena ja varmana. No, lopussa se selvisi. Hän kertoi tehneensä monen monta virhettä ja toimineensa toisella tavalla. Virheistä oppineen, tietoisesti omaa käytöstään muuttamalla ja itsetutkiskelua tehneenä, hän on silminnähden onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä ja pystyy näkemään haasteet positiivisina asioina. Lisäksi hän tinkii vasta viimeisenä itselle tärkeistä asioista, kuten liikunta. Ei se ole itsekästä. Se on palveluksen tekemistä itselleen - ja samalla muille.
Aina tarina ei mene niin. Joskus kuulee tarinoita katkeruuden ja pahan olon täyttämistä ihmisistä. No miksi? Ehkä he yrittävät jatkaa mutkikasta tietä suoraan. Siinä jää toiseksi.
Lueskelin illalla inspiroituneena Vishen Lakhianin ajatuksia toisenlaisesta työkulttuurista. Hän kiteyttää onnellisuuden mielestäni hienosti: "Onnelliset ihmiset saavat paljon aikaan ja saavuttavat muita helpommin flow-tilan. Onnellisuus syntyy siitä, että teet ensin itsesi onnelliseksi ja autat sitten muita sitä kohti."
Ajattelin itse kokeilla muutoksen voimaa seuraavan kuukauden. Lupaan tehdä pieniä muutoksia arkeen joka päivä. Se voi näkyä käytöksessä, tottumuksissa, ruoanlaitossa, treenissä, ihan missä vain. Se voi olla myös jonkin uuden opettelua. :) Katsotaan mitä se saa aikaan.
Nyt pitää kiiruhtaa paperihommien pariin.
Aurinkoista loppuviikkoa, tänään luvassa parhaimmillaan kymmenen astetta lämminta!
Halauksin,
Maria
Kirjoittelen vasta aamukahvin ääreltä kotoa. Tänään oli mahdollisuus viettää hieman pidempi aamu ja nautiskella kahvi kaikessa rauhassa. Sopii minulle, sillä vielä viime viikolla tähän aikaan kello oli jotakin muuta. Terveisiä New Yorkista. :) Tyttöjen shoppailureissu Isoon Omenaan oli upea ja New York tarjosi jälleen kerran parastaan. Oli kiva arjen vastapainoksi tehdä jotakin aivan muuta. Harvoin sitä pystyy juomaan aamukahviaan niin, että katselee isosta Dean & Delucan ikkunasta Manhattanin ihmisvilinää. Oli jollain tavalla aika rentouttavaa ja mielenkiintoista seurata ihmisiä ja miettiä, minkähänlainen historia heillä on ja mihin he ovat matkalla. Välillä hymy tuli suupieleen, kun jokin auto tööttäsi, sillä edellä oleva hidasteli ja kädet ja suu kävi kuskilla ratissa. Samaan aikaan herrasmies tarjoaa istumapaikkaansa kahdelle nuorelle naiselle vieressämme. Kyllä kai meilläkin tapahtuu ja voisi samalla tavalla tehdä huomioita asioista, mutta niin vaan helpompaa se on lomalla, kun ainoat ajatukset ovat, että mitäs kivaa tänään tehtäisiin. ;) Viimeinen viikko onkin mennyt sitten normaaliarkeen totuttautuessa - ihanaa sekin. Erityisen ihanaa, etenkin loman jälkeen.
Kevät on aina jollain tavalla uudistumisen aikaa. Aloin tuossa haikeilemaan ja toisaalta miettimään hyvällä ajan kulumista. Viestittelin kummityttöni kanssa aamutuimaan ja toivotin hyvää koulupäivää. Välillä sitä havahtuu tajuamaan, että tämä itselle ainaisesti pieni tytöntyllerö käy kuudetta luokkaa ja menee pian yläasteelle. Siinä kohtaa tulee aina pala kurkkuun ja hämmennys siitä, että mihin tämä aika on mennyt. Toisaalta, kun miettii, onhan matkan varrelle mahtunut aivan upeita juttuja ja yhdessä tekemistä - eri ikäisenä erilaisia. Ja onhan se mahtavaa, että voin lähettää tälle rakkaalle neidille tekstarin aamulla vain toivottaakseni hyvää koulupäivää.
Yksi elämän pysyvimmistä tosiasioista on muutos. Joillekin sen hyväksyminen tuottaa erityisen paljon vaikeuksia ja sitä kautta moni asia ahdistaa jopa aivan turhaan. Toki ihmisluonne on muutosvastainen, mutta jos alkaa miettimään omaa elämää tai vaikka jonkun ystävän elämää, niin kuinka monta kertaa jokin muutos on ollut huono asia? - Aivan. Hyvin harvoin. Kun lähtökohtaisesti suhtautuu siihen myönteisesti ja on kiinnostunut muuttamaan itseään ja asenteitaan, on paljon helpompi käsittää elämää ja olla onnellinen. Eilisiltana työhyvinvoinnin johtamisen luennolla oli mielenkiintoinen luennoitsija. Hänen jutuistaan tuli heti sellainen fiilis, että miten tuo ihminen kaiken tuon kiireen ja kunnianhimoisuuden keskellä pysyy noin rauhallisena, aitona, aivomena ja varmana. No, lopussa se selvisi. Hän kertoi tehneensä monen monta virhettä ja toimineensa toisella tavalla. Virheistä oppineen, tietoisesti omaa käytöstään muuttamalla ja itsetutkiskelua tehneenä, hän on silminnähden onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä ja pystyy näkemään haasteet positiivisina asioina. Lisäksi hän tinkii vasta viimeisenä itselle tärkeistä asioista, kuten liikunta. Ei se ole itsekästä. Se on palveluksen tekemistä itselleen - ja samalla muille.
Aina tarina ei mene niin. Joskus kuulee tarinoita katkeruuden ja pahan olon täyttämistä ihmisistä. No miksi? Ehkä he yrittävät jatkaa mutkikasta tietä suoraan. Siinä jää toiseksi.
Lueskelin illalla inspiroituneena Vishen Lakhianin ajatuksia toisenlaisesta työkulttuurista. Hän kiteyttää onnellisuuden mielestäni hienosti: "Onnelliset ihmiset saavat paljon aikaan ja saavuttavat muita helpommin flow-tilan. Onnellisuus syntyy siitä, että teet ensin itsesi onnelliseksi ja autat sitten muita sitä kohti."
Ajattelin itse kokeilla muutoksen voimaa seuraavan kuukauden. Lupaan tehdä pieniä muutoksia arkeen joka päivä. Se voi näkyä käytöksessä, tottumuksissa, ruoanlaitossa, treenissä, ihan missä vain. Se voi olla myös jonkin uuden opettelua. :) Katsotaan mitä se saa aikaan.
Nyt pitää kiiruhtaa paperihommien pariin.
Aurinkoista loppuviikkoa, tänään luvassa parhaimmillaan kymmenen astetta lämminta!
Halauksin,
Maria
.JPG)
Kommentit
Lähetä kommentti