Itsetutkiskelua

Tänään lenkkeillessäni rupesin miettimään elämän kulkua. Välillä tuntuu, että useampi vuosi saattaa mennä ikäänkuin itsestään ja ilman, että niitä tarvitsee sen kummemmin miettiä. Joskus kuitenkin joku tapahtuma, tapaaminen tai kokemus voi saada itse kunkin ajattelemaan, mitä todella elämältä haluaa. Toiset lähtevät maailman toiselle puolelle, toiset lopettavan päihteiden käytön esimerkiksi jonkin tapahtuman seurauksena. Joku jättää vakityöpaikkansa ja ryhtyy yrittäjäksi. Ja joku voi löytää elämänsä naisen ja todellisen onnen vasta myöhemmällä iällä. Nämä asiat eivät aina ole järjen kanssa selitettävissä ja saattavat aiheuttaa lähipiirissä ihmettelyä, mutta useimmiten ihminen huomaa, että kaikella on jokin tarkoitus ja lopulta on hienoa oppia jotain uutta maailmasta ja etenkin itsestään.

Tunnen ihmisiä, jotka ovat eläneet ehkä kymmeniä vuosia, sen enempää tutkiskelematta itseään ja omaa elämäänsä. On ehkä eletty kaikinpuolin ulkopuolisten silmiin ns. "mallikelpoista" elämää. Ja itsekin siitä on voinut nauttia...ainakin ajoittain. Vasta jokin käänne elämässä voi herätellä ajattelemaan asioita ehkä eri näkökulmasta. Itselleni on ainakin vuosien saatossa käynyt juuri näin. Olen viimeisen kahden vuoden aikana pohtinut elämääni enemmän, kuin kaikkina aikaisempina vuosina yhteensä. Se on tuntunut hyvältä ja avartanut käsitystä siitä, mitä haluan. Samalla olen kokenut olevani onnellisempi, kuin koskaan. Tämä ei sulje missään nimessä pois aikaisempia onnellisia tapahtumia ja hetkiä elämässäni, mutta tunne siitä, että on hyvä olla vaikka itsekseen ja on kiitollinen siitä kaikesta mitä elämässä on, on tärkeää. Koen silloin olevani myös parempi läheisilleni, kun tiedän mitä haluan ja olen tyytyväinen elämääni.

Joku viisas on sanonut onnellisuuden perustuvan kolmelle asialle; 1. On jotain tekemistä 2. On jotain mitä rakastaa 3. On jotain mistä unelmoida. Yhdyn tähän ajatukseen täysin. Itsellä ainakin on oltava jotain mielekästä työtä ja harrastusta johon suunnata osaamistaan ja innostustaan. Jotain sellaista minkä tuntee omakseen. On toki ihmisiä, jotka tekevät duunia, jossa eivät välttämättä viihdy ja nousevat joka aamu tatti otsassa. Oman empiirisen kokemuksen perusteella näillä ihmisillä onkin moni asia usein huonosti. Olisiko heillekin olemassa jokin ammatti tai harrastus, jossa he voisivat kokea onnistumisen elämyksiä ja iloa, rahallisen korvauksen lisäksi? Kohentaisiko se ehkä näiden kroonisten valittajien elämänlaatua? Väitän, että kyllä!

Rakkaus ja unelmointikin kuuluu meille kaikille. Onko ihanampaa kuin rakastaa ja tuntea itsensä rakastetuksi. Sitä ei korvaa mikään muu, ei mikään maallinen asia. Rakkaus saa ihmisen tekemään mitä ihmeellisempiä asioita. Unelmat ovat myös tärkeitä. Niiden avulla peilataan mielestäni jäljellä olevaa elämää. Unelmia ei saisi tukahduttaa, vaikka ne olisivat kuinka hassuja tahansa. Välillä saatan ajatella, että jos saisin kertoa unelmistani estoitta, muita ajattelematta ja ulkoisten asioiden vaikuttamatta jollekin suljettujen seinien sisällä, mitä ne olisivat. Silloin ehkä uskaltaa avata sisimpänsä ja tunnustaa myös itselleen, mitä oikein haluaa.

 Mielestäni elämässä ei ole tärkeintä missä, vaan kenen kanssa. Koti on siellä missä ihmisetkin. Oikeat ihmiset. Uskalla, unelmoi ja tutkiskele omia ajatuksia. Voit löytää jotain ihanaa ja oppia jotain uutta! Lähde rohkeasti tutkimusmatkalle itseesi :) Mukavaa viikonloppua!