Luonnollisesti

Viime vuosina olen löytänyt itsestäni entistä herkemmän puolen. Monenlaisten kokemusten, ajatusten, menetysten ja toisaalta uusien asioiden löytämisen kautta näkemykseni ja ajatteluni on laajentunut hurjasti. Ennen katsoin asioita kuin vaaleanpunaiset lasit silmillä ja lisäksi kaukoputken läpi. Elämä oli hyvin tarkkoja suunnitelmia, suorittamista, kapea katseista ja sitä piti kynsin ja hampain kiinni siitä mitä oli. Nykyään yritän miettiä syitä omalle ja muiden käytökselle, oppia seurauksista ja kuunnella enemmän itseäni. Ei sitä pintaa, vaan sisintä. Kun oikein pysähtyy, tietää kyllä mitä haluaa. Kun oikein tahtoo, uskaltaa. Kun ei odota liikaa, saavuttaa. Sisimpänsä lukeminen vaatii kuitenkin pysähtymistä ja aktiivista ajatusten työstamistä. Välillä on hyvä kirjoittaa vaikka ajatuksiaan paperille. Tuoda ne esille. Tunnustaa itselleen. Sen jälkeen voi sitten päättää, laittaako paperin pöytälaatikkoon vai polttaako. Sillä ei ole väliä, pääasia, että ne on tuotu esille.

Olen iän myötä alkanut arvostamaan myös paljon enemmän luonnollisuutta. Kaikella tavalla. Pakko kertoa, että vuosia vuosia kuntosalimaailmassa työskennelleenä se vastapuoli on tullut aika laajalti nähtyä. Ulospäin se kaikki saattaa näyttää hienolta ja upealta, mutta kuinka paljon se maailma pitääkään sisällään henkisesti huonosti voivia ihmisiä. Osa kyllä viilaa ulkokuortansa aina vaan fiinimpään kuntoon ja juoksee laittamaan välillä salitreenin jälkeen hieman lisää botoxia viereiselle klinikalle. Niin paljon perustuu ulkoiseen olemukseen. En missään nimessä kritisoi itsestään huolehtimista ja hyvältä näyttämistä. Tiedätte varmasti, mitä tarkoitan. Olen vain jokseenkin kyllästynyt siihen teennäisyyteen, mitä tuossa maailmassa on paljon. On muovia ja silikonia, velaksi ostettuja ulkoisen habituksen pönkittäjiä, solkkukortin viilausta, keinotekoisista aineista valmistettuja palautusjuomia jne. Tekemällä tehtyä. Olin unelma-ammatissani. En vain koskaan kokenut tuota ympäröivää maailmaa omakseni. No, ei se minua koskaan häirinnyt, enkä sitä sen koommin miettinyt. Nyt vasta, kun olen nähnyt jonkilaista muutakin elämää, tavannut uusia ihmisia ja päässyt olemaan täysin toisenlaisessa ympäristössä, olen tajunnut sen kammottavuuden. Kun aina on tehtävä jotain parempaa ja hienompaa - mikään tavallinen ei loppupeleissä enää riitä.

Itsensä arvostaminen lähtee sisimmästä, elämän arvostaminen pienistä jokapäiväisistä asioista ja muiden arvostaminen oman näkökentän laajentamisesta.

Äsken iltalenkillä mietin, miten ihanaa on aistia luonnosta erilaisia asioita. Tuntea kasvoilla kosteus, ihastella valkoista hankea ja kuunnella hiljaisuutta. Ei niitä huomaa, ellei unohda kaikkea muuta ja keskity siihen hetkeen.

Huomenna on sunnuntai. Yksi parhammista päivistä. Leppoisaa oloa ja eloa! Ensi viikoksi luvassa lämpöä ja auringon säteitä. Kevät tulee! :) Nautitaan jokaisesta hetkestä.

Vaihdoin kotiin hieman keväisempää ilmettä, vaikka ulkona vielä kovin talvista onkin!

Maria