Olennaista on...

Rupesin tuossa jokin aika sitten pohtimaan taas maailmanmenoa. Jo ajatuksena ihan tuhoon tuomittu, sillä ei se pohtimalla parane. Minkäs sille kuitenkaan mahtaa, kun mietityttää. Pidän suuresti kaikesta kauniista ja aidosta. Kauneutta kuvaa mielestäni puhtaus,luonnollisuus ja selkeys. Aito on taas jotakin inhimillistä ja nöyrää. Kauniita asioita ja onneksi niitä saa kohdata päivittäisessä elämässä ihan joka päivä. Tärkeää vain on, ettei kulje ohitse.

Kasvatusasiat ovat olleet viime päivinä paljon tapetilla niin mediassa, kuin myös kahvipöytäkeskusteluissa. En halua vatvoa sitä asiaa, vaikka minulla selkeä konservatiivinen mielipide asiaan onkin. Enemmän minua huolettaa nykypäivänä se, kuinka vähän ihmisten sanat vastaavat tekoja. Esimerkiksi yritysmaailmassa ihmisläheiset arvot kirjataan tarkasti osaksi strategiaa, sosiaalisessa mediassa puhutaan läsnäolosta lapsen kanssa, kauhistellaan vanhusten huonoa hoitoa ja arvostellaan toistemme toimintatapoja. Ajatukset ovat kauniita. Se ei kuitenkaan tarkoita vielä mitään. Kukaan ei määrää, mitä strategiaan kirjataan. Tuskin kukaan lähtökohtaisesti lupaa hoitaa henkilöstöänsä huonosti. Läsnäolosta,hellimisestä ja rajojen asettamisesta puhuminen ja hypetys ei ikävä kyllä vielä siirry käytäntöön. Toisten haukkuminen ja arvosteleminenkaan ei tee tästä maailmasta parempaa.

Hypetys on mielestäni nykyaikana kuvaava sana. Toinen voisi olla hifistely. Ihan tavallinen ei oikein enää riitä. Kukaan ei tosiasiassa tiedä, miten asiat ovat , mutta ainakin pitää antaa ymmärtää jotakin. Ennen oli mustikka. Sitten tuli superfood. Nykyään enää superfoodkaan ei riitä. Onneksi olen kaikkein alimmalla tasolla niin ei tarvitse murehtia mitä maitoa ostan: tavallista vai luomua, plussaa lisätyllä d-vitamiinilla vai ilman. Ostan mitä milloinkin ja käyttötarkoituksesta riippuen. Jotkut jättävät maidon kokonaan pois, sillä kaikki näistä ovat pahasta terveydelle. Kyllä, luit oikein.

Välillä sitä itse kukin keskittyy aina hiukan toissijaisiin asioihin ja sanoo enemmän kuin tekee. Tähän olen ruvennut kuitenkin itse keskittymään viime aikoina paljon enemmän. Liika hifistely on turhanpäiväistä, senkin ajan voi käyttää mielummin oikeaan tekemiseen. Suunnittelu ja murehtiminen keskeneräisistä asioista rasittaa paljon enemmän, kuin niiden hoitaminen. Elämän yksinkertaistaminen, tavallisista asioista nauttiminen,lupausten pitäminen, omana itsenä oleminen, herkkyyden tunnustaminen...eväitä reppuun onnelliselle matkalle :)

Mukavaa loppuviikkoa ja kauniita ajatuksia juuri Sinulle!

Kukat joutuivat lattialle, näin meillä ;)

Maria