Lääkkeitä uupumukseen
http://www.hs.fi/tyoelama/Ty%C3%B6uupumus+ei+edelleenk%C3%A4%C3%A4n+kelpaa+sairausloman+syyksi/a1305600902583
Työuupumus on nykyään tapetilla oleva puheenaihe, eikä suotta. Masennukseksi luokiteltava työuupumus on aika monen sairasloman taustalla. Vaatimusten tiukentuminen, säästöt ja yksittäisen ihmisen kuormittaminen nähdään uupumuksen taustatekijöinä. Nämä varmastikin pitävät paikkaansa. Mielestäni asiaa pitäisi pohtia vähän laaja-alaisemmin. Jos nämä ovat päällimmäiset syyt masennuksen tunteen taustalla, voisi kuvitella, että vaatimusten höllentäminen, sairasloma ja budjetin suuntaaminen toisella tavalla auttaisivat tilannetta. Ehkä niistä saadaan väliaikainen helpotus, mutta miten olisi pidemmällä tähtäimellä katsottuna.
Uupumus on aina seuraus jostakin syystä. Aivan samalla tavalla, kuin varmasti monia tällä hetkellä vaivaava yskä. Inhottava vaiva, mutta tärkeä oire. Perimmäisenä syynä ovat ärsyntyneet, limaa erittävät hengitystiet ja yskällä on tärkeä tehtävä terveydentilan tunnistamisessa. Ei yskääkään pidä saada poistumaan keinolla millä hyvänsä, vaan pohtia mistä se syntyy ja edesauttaa paranemista sitä kautta. Mielestäni mielenterveyden kevyempiä ja vaikeampiakin häiriöitä hoidetaan liikaa oirelähtöisesti. Kun käytettäisiin aikaa syiden selvittämiseen ja lähdettäisiin muuttamaan tilannetta ruohonjuuritasolta, saataisiin paljon pidempivaikutteisempia tuloksia.
Aina työuupumus ei välttämättä johdu itse työstä. Tätä henkilön itsenkin on ehkä vaikea oivaltaa. Käytämmehän suuren osan päivästä työntekemiseen, niin helposti ajatellaan sen johtuvan ainoastaan siitä. Syynä voi olla esimerkiksi tyytymättömyys elämän jollain muulla osa-alueella. Kaikella kun on vaikutusta kaikkeen. Energiaa on käytettävissä tietty määrä ja kun jokin osa-alue sitä syö kohtuuttoman paljon, muutkin osa-alueet kärsivät. Kun taas tehdään voimaannuttavia asioita, itseluottamus on kunnossa ja tunnemme saavamme jotain aikaiseksi, kaikki muutkin asiat elämässä saavat lisäenergiaa. Mielestäni ihmisten pitäisi ottaa hieman enemmän vastuuta omasta elämästään. Lause voi kuulostaa kovalta ja kylmältä ja ymmärrän, että siihen ei aina ole voimia. Tällöin avun pitäisikin olla eteenpäinvievää ja muutoslähtöistä. Jos ihminen voi huonosti, se tarkoittaa sitä, että sen hetkiseen tilanteeseen nähden jonkin on muututtava. On se sitten uusi työpaikka, alan vaihto, ihmissuhde asiat, uusi harrastus tai mitä vain.
Mielestäni mielenterveyden alalla pitäisi enemmän tuoda ihan konkreettista apua ihmisille. Jos asuinolot ovat syystä tai toisesta huonot, pitäisi auttaa ihmistä löytämään eri vaihtoehtoja. Jos parisuhde kuluttaa voimavaroja, pitäisi auttaa pohtimaan eri vaihtoehtoja. Jos työmotivaatio on kadoksissa, pitäisi selvittää sen pohjimmaisia syitä ja ehkä kouluttautua uudelleen tai pyrkiä etsimään jotain uutta. Jokaiselle varmasti löytyy jotakin motivoivaa, mikä tuo enemmän kuin vie. Tähän kohtaan viittaan aikaisempaan blogitekstiini unelmien toteuttamisesta, jossa vakavasti psyykkisesti sairas lähes parani, kun löydettiin hänessä positiivisia tuntemuksia aikaansaava asia ja lähdettiin ruokkimaan sitä.
Masennuslääkkeiden käytön määrä, masennuksesta johtuvat sairaseläkkeet alle 30-vuotiailla ja sairaslomien määrät ovat karua tilastoa. Työhyvinvointiinkin panostetaan enemmän kuin ikinä. Mutta silti huolestuttavat luvut kasvavat. Jos lääkkeet ja sairaslomat auttaisivat, hyöty näkyisi jo. Jotain muuta olisi keksittävä.
Enää ei ole hävettävää vaihtaa työpaikkaa tai opiskella jotain uutta. Itse aikuisopiskelijana voin sanoa, että tietämys siitä mitä haluaa ja motivaatio ovat aivan toista luokkaa, kun nuorempana. Välillä olen luentojen jälkeen niin inspiroitunut, etten tiedä miten päin olisin :)
Voimaannuttavaa viikkoa! :) Syksy on hyvää aikaa miettiä, voisivatko asiat olla toisin.
Työuupumus on nykyään tapetilla oleva puheenaihe, eikä suotta. Masennukseksi luokiteltava työuupumus on aika monen sairasloman taustalla. Vaatimusten tiukentuminen, säästöt ja yksittäisen ihmisen kuormittaminen nähdään uupumuksen taustatekijöinä. Nämä varmastikin pitävät paikkaansa. Mielestäni asiaa pitäisi pohtia vähän laaja-alaisemmin. Jos nämä ovat päällimmäiset syyt masennuksen tunteen taustalla, voisi kuvitella, että vaatimusten höllentäminen, sairasloma ja budjetin suuntaaminen toisella tavalla auttaisivat tilannetta. Ehkä niistä saadaan väliaikainen helpotus, mutta miten olisi pidemmällä tähtäimellä katsottuna.
Uupumus on aina seuraus jostakin syystä. Aivan samalla tavalla, kuin varmasti monia tällä hetkellä vaivaava yskä. Inhottava vaiva, mutta tärkeä oire. Perimmäisenä syynä ovat ärsyntyneet, limaa erittävät hengitystiet ja yskällä on tärkeä tehtävä terveydentilan tunnistamisessa. Ei yskääkään pidä saada poistumaan keinolla millä hyvänsä, vaan pohtia mistä se syntyy ja edesauttaa paranemista sitä kautta. Mielestäni mielenterveyden kevyempiä ja vaikeampiakin häiriöitä hoidetaan liikaa oirelähtöisesti. Kun käytettäisiin aikaa syiden selvittämiseen ja lähdettäisiin muuttamaan tilannetta ruohonjuuritasolta, saataisiin paljon pidempivaikutteisempia tuloksia.
Aina työuupumus ei välttämättä johdu itse työstä. Tätä henkilön itsenkin on ehkä vaikea oivaltaa. Käytämmehän suuren osan päivästä työntekemiseen, niin helposti ajatellaan sen johtuvan ainoastaan siitä. Syynä voi olla esimerkiksi tyytymättömyys elämän jollain muulla osa-alueella. Kaikella kun on vaikutusta kaikkeen. Energiaa on käytettävissä tietty määrä ja kun jokin osa-alue sitä syö kohtuuttoman paljon, muutkin osa-alueet kärsivät. Kun taas tehdään voimaannuttavia asioita, itseluottamus on kunnossa ja tunnemme saavamme jotain aikaiseksi, kaikki muutkin asiat elämässä saavat lisäenergiaa. Mielestäni ihmisten pitäisi ottaa hieman enemmän vastuuta omasta elämästään. Lause voi kuulostaa kovalta ja kylmältä ja ymmärrän, että siihen ei aina ole voimia. Tällöin avun pitäisikin olla eteenpäinvievää ja muutoslähtöistä. Jos ihminen voi huonosti, se tarkoittaa sitä, että sen hetkiseen tilanteeseen nähden jonkin on muututtava. On se sitten uusi työpaikka, alan vaihto, ihmissuhde asiat, uusi harrastus tai mitä vain.
Mielestäni mielenterveyden alalla pitäisi enemmän tuoda ihan konkreettista apua ihmisille. Jos asuinolot ovat syystä tai toisesta huonot, pitäisi auttaa ihmistä löytämään eri vaihtoehtoja. Jos parisuhde kuluttaa voimavaroja, pitäisi auttaa pohtimaan eri vaihtoehtoja. Jos työmotivaatio on kadoksissa, pitäisi selvittää sen pohjimmaisia syitä ja ehkä kouluttautua uudelleen tai pyrkiä etsimään jotain uutta. Jokaiselle varmasti löytyy jotakin motivoivaa, mikä tuo enemmän kuin vie. Tähän kohtaan viittaan aikaisempaan blogitekstiini unelmien toteuttamisesta, jossa vakavasti psyykkisesti sairas lähes parani, kun löydettiin hänessä positiivisia tuntemuksia aikaansaava asia ja lähdettiin ruokkimaan sitä.
Masennuslääkkeiden käytön määrä, masennuksesta johtuvat sairaseläkkeet alle 30-vuotiailla ja sairaslomien määrät ovat karua tilastoa. Työhyvinvointiinkin panostetaan enemmän kuin ikinä. Mutta silti huolestuttavat luvut kasvavat. Jos lääkkeet ja sairaslomat auttaisivat, hyöty näkyisi jo. Jotain muuta olisi keksittävä.
Enää ei ole hävettävää vaihtaa työpaikkaa tai opiskella jotain uutta. Itse aikuisopiskelijana voin sanoa, että tietämys siitä mitä haluaa ja motivaatio ovat aivan toista luokkaa, kun nuorempana. Välillä olen luentojen jälkeen niin inspiroitunut, etten tiedä miten päin olisin :)
Voimaannuttavaa viikkoa! :) Syksy on hyvää aikaa miettiä, voisivatko asiat olla toisin.
.JPG)
Kommentit
Lähetä kommentti